Elämä ei saisi sairastuneella pyöriä pelkän sairauden ympärillä, sen pitäisi pyöriä elämän ympärillä. Sairauden, olkoot se millainen tahansa pitäisi olla osa sitä elämää. Miten tähän tilaan sitten pääsee? Sopeutumalla! Sopeutuminen alkaa siitä, kun hyväksyy vallitsevat olosuhteet ja löytää niistä parhaat puolet. Mä en tarvitse siihen tuhat sivuista diagnoosi listaa. Toki muo helpottaisi tieto siitä eteneekö tää, onko tää nyt saavuttanut huippunsa, paranenko mä, tuleeko musta vielä työkykyinen. Toki on tilanteita, joiden kehittymistä ei vaan voi ennusta, joten mennään näillä eväillä eteenpäin. Olen huomannut että rasituksen välttäminen on hyväksi, joten lepo on tärkeää. Sosiaaliset kontaktit myös väsyttää, joten niitäkin vain voimien mukaan. Ja vaikka miten sisäinen ääni moittisi laiskottelusta, niin silti pitää nukkua ja röhnöttää. Sitten taas jaksaa muksujen kanssa iltaisin edes jotain touhuta.
Tänään on ollut kohtuu päivä. On kyllä väsyttäny ja pää on ollut ihan puutunut. Puhe on välillä ollut ihan mongerrusta, mutta kun on muistanut pötköttää ja sulkea suunsa hyväksi toviksi, niin sen kanssa on pärjännyt kyllä. Sähköhammasharja tulla tupsahti tänään, joten hampaatkin puhdistuivat pitkästä aikaa huolellisesti. Puhdas suu on iloinen asia. Nyt illan tullen on kyllä ihan lötkönen olo, joten hyvällä omalla tunnolla voi heittäytyä selälleen. Huomenna uusi päivä ja uudet lörpötykset!