Mä luulen, että 2010 on se vuosi kun kaikki alkoi. Olin enemmän kuin väsynyt, kokoajan krempassa jostain kohtaa. Oli kurkku kipeä, oli maha kipeä, en koskaan saanut nukkua tarpeeksi. Vauvakaan ei nukkunut, kaksi vuotias ei nukkunut ja oli kokoajan kipeä. En vain päässyt jaloilleni en.
2011 keväällä palasin töihin, väsyneenä. Oli refluxia, välillä epäiltiin kilpirauhasen tulehdusta ja ties mitä. Sinnittelin, vaikka en meinannu pysyä hereillä. Vuoden 2013 kesään mennessä olin vaihtanut työpaikkaa kahteen kertaan väsyneenä. Vuoden 2013 kesällä tilanne räjähti käsiin, tai niin luulin. Väsymys sai mahtavat mittasuhteet, en enää jaksanut pysyä hereillä edes työpäivää, paisuin. Aineenvaihdunta oli sekaisin, hikoilin järjettömästi enkä pystynyt syömään juuri mitään ilman kammottavaa pahoinvointia. Lääkäri epäili endokrinologista ongelmaa. Aivolisäkkeen pientä kystaa lukuun ottamatta mitään ei löytynyt. Parta kasvoi, säärikarvat villiintyivät, paino nousi, aineenvaihdunta sekoili, lämmönsäätely ei enää toiminut, väsymys syveni ja rinnoista tursusi maitoa. Päätä särki päivittäin, migreeni riivasi 2-4 kertaa viikossa. Mikään ei kuitenkaan tilannetta selittänyt. Lääkäri ehdotti kuitenkin, että jos vähän huijataan painoa ylöspäin pääsisin tosi läskien laihdutusryhmään. Että se sitten poistaisi väsymyksen. Etenkin kun syöminen oli yksi isoista ongelmista, tai se etten hoinut syödä.
Pian alkoivqtkin jo näköongelmqt. Näin kahtena, yhteisnäkö sammui ja jos mahdollista väsymys tiivistyi. Silmälääkäri totesi, ettei vasen silmä liiku normaalisti ja lähetti näkökenttätutkimukseen. Tulos ei ollut normaali. Neuro-oftalmologi ei keksinyt syytä näköongelmiin, karsastusklinikalla mietittiin leikkausta prismalinssien jälkeen. Prismalinssejä en voinut käyttää, opettelinkääntämään päätä, en silmiä – kaksoiskuvat muuttuivat passiivisiksi. Opettelin selviytymään ongelmien kanssa. Kun mitään vikaa ei ole, minulla ei ole oikeutta valittaa. Hammasta purren elämä jatkuu, niillä eväillä jotka on annettu. Paljon hyvääkin elämässä on: ihanat lapset, mielettömän mukava duuni, mahtavat duunikaverit ja tulevaisuus täynnä avoimia ovia. Kyllähän nyt näiden terveydellisten haasteiden kanssa täytyy oppia elämään!